Seeprapeippo on yksi yleisimmistä lemmikkinä pidetyistä
loistopeippolajeista sen helppouden vuoksi. Seeprapeippo kuuluu
Estrildidae-heimoon ja lajin latinankielinen nimi on Peophila guttata.
Luonnossa seeprapeipot asuvat Australian puoliaavikkoisilla pensasaroalueilla
suurissa laumoissa. Seeprapeippoja löytyy koko Australiasta, lukuunottamatta
itärannikkoa. Suurimman osan päivästä seeprapeipot viettävät etsien levottomasti
ruokaa. Ruoakseen seeprapeipot syövät heinäkasvien siemeniä maasta sekä
hyönteisiä. Koska seeprapeipot syövät lähes kaiken hereilläoloaikansa siemeniä,
ne asuvat lähellä juomapaikkoja.
Luonnossa pesät on rakennettu korsista ja heinästä ja pesän pehmikkeenä on
höyheniä. Pesien sisäänmenoaukko on pesän kyljessä. Alunperin lintuja vangittiin
suoraan Australiasta ja myytiin lemmikeiksi. Nämä linnut eivät eläneet kauaa
vankeudessa oudon ruoan, ympäristön ja vankeudesta johtuvan ahdistuksen takia.
Linnut kuljettivat myös mukanaan sairauksia, ja seurauksena näistä Australiaan
säädettiin lintujen maastavientikielto 1960. Nykyään kaikki eläinkaupassa
myytävät seeprapeipot on kasvatettu vankeudessa.
Seeprapeipot ovat suosittuja niiden hoidon helppouden takia.
Loistopeipot, kuten seeprapeipot, eivät kesyynny useiden muiden yleisten
seuralintujen tavoin, yksittäisiä tapauksia tosin on. Tämän takia seeprapeippoja
onkin aina pidettävä pareina tai parvissa. Seeprapeipot eivät myöskään vaadi
omistajaltaan hoidon lisäksi muuta aikaa ja pesivät useimmiten onnistuneesti
vankeudessa. Mutta siitä huolimatta tämä laji on kiehtova seurattava
eläväisyytensä vuoksi.
Seeprapeippoja saa Suomessa sekä lähes jokaisesta eläinkaupasta että
kasvattajilta. Hinnat pyörivät 20 euron molemmilla puolilla, riippuen myyjästä.
Kannattaa kuitenkin tarkkailla linnun kuntoa ostaessa sen eläinkaupasta. Melko
suuri osa näistä linnuista on tuotu ulkomailta suuremmilta kasvattamoilta tai
kasvattajilta, esimerkiksi Ruotsista.
Seeprapeipot ovat pääasiallisesti yksiavioisia ja elävät vuodesta toiseen
kumppaninsa kanssa mikäli kummallekaan ei tapahdu mitään. Jos seeprapeippo
menettää kumppaninsa, se ottaa kuitenkin helposti ja mielellään uuden kumppanin.
Seeprapeippoja pidetään useimmiten parina tai pareina. Lintuja voi myös pitää
sukupuolittain, itse olen huomannut naaraiden olevan joskus hieman
aggressiivisempia toisiaan kohtaan kuin koiraiden.
Seeprapeippo tarvitsee mahdollisimman ison häkin, sekä lisäksi mielellään
mahdollisuuden vapaana lentelyyn. Nämä pienet linnut (pituus n.10-12cm) ovat
mahtavia lentäjiä, eikä niiden häkissä siksi pidä olla liikaa orsia. Pienessä
häkissä, jossa on vain pari, ei usein tarvitse noin viittä ortta enempää.
Häkissä kannattaa suosia luonnonorsia, sillä muoviset orret voivat vahingoittaa
lintujen jalkoja kovuuden ja joustamattomuuden takia. Luonnosta otetut
puhdistetut orret ovat mukavasti vaihtelevia paksuudeltaan, jolloin linnun jalka
saa myös harjoitusta. Häkkiin kuuluu lisäksi ruokakippo tai useampia lintujen
määrästä riippuen, juomapullo ja/tai allas, ruoansulatushiekkaa, seepiansuomu
ja/tai kalkkikivi. Lisäksi linnuille annetaan mahdollisimman usein ja
vaihtelevasti tuoreruokaa kuten salaattia, kurkkua, erilaisia hedelmiä,
idätettyjä siemeniä, hirssiä, jauhomatoja ja kananmunaa lisänä. Keväisin ja
kesällä voi myös poimia puhtaista paikoista puiden silmuja ja erilaisia kasveja,
kuten ratamoa. Omat lintuni ahertavat ahkerasti luonnosta tuotujen heinien
kanssa ja on hieno näky, kun seeprapeippo lentää ison heinänsä kanssa pesälle.
Viikoittaiseen siivoukseen kuuluu häkin pohjan putsaaminen sekä orsien
puhdistaminen, useammin tarpeen mukaan. Viikolla vaihdetaan ruokia tarpeen
mukaan ja vesi sekä tuoreruoka päivittäin. Kuukausittain voi vaihtaa häkin
järjestystä sekä tehdä suursiivouksen.
Takaisin
ylös
